Mitä sijaissynnytys maksaa?
Sijaissynnytyksen hinta ulkomailla vaihtelee 33 000 eurosta 115 000 euroon maasta riippuen, ja joissakin maissa se on sallittu vain altruistisena. Mitään näistä kuluista ei korvata: sijaissynnytys on kielletty Suomessa lailla, joka mitätöi kaikki sopimukset.
| Sijaissynnytys Kanadassa | 60 000 € |
| Sijaissynnytys Kreikassa | 70 000 € |
| Sijaissynnytys Ukrainassa | 33 000 € |
| Sijaissynnytys Albaniassa | 35 000 € |
| Sijaissynnytys Yhdysvalloissa | 115 000 € |
| Sijaissynnytys Kyproksella | 65 000 € |
| Sijaissynnytys Georgiassa | 45 000 € |
Sijaissynnytyksen ymmärtäminen
Hedelmöityshoitoihin (lapsettomuushoidot) turvautuminen on ratkaisu, jos luonnollinen lapsen saaminen ei ole mahdollista. Jos tämä ei onnistu, usein mainitaan kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on adoptio, mutta se on pitkä ja raskas prosessi.
Toinen on sijaissynnytys eli kohdunvuokraus, jota harkitsevat parit, jotka haluavat biologisen lapsen. Sijaissynnytys on kielletty Suomessa, ja maassa, jossa sijaissynnytys on sallittu, tehty sopimus on Suomen lain mukaan mitätön.
Sijaissynnytysprosessi on kuitenkin vaikea toteuttaa. Luotettavan sijaissynnyttäjän löytäminen on todellinen haaste. Suomessa välittäjänä toimiminen aikovan vanhemman ja sijaissynnyttäjän välillä on rikos, myös ilman korvausta.
Mitä sijaissynnytys tarkoittaa?
Määritelmä
Mitä sijaissynnytys on? Se käyttää avusteisen lisääntymisen tekniikoita (ART), mutta Suomen laki ei tunnusta sitä sellaiseksi. Periaatteessa alkio siirretään naisen kohtuun. Alkio on peräisin koeputkihedelmöityksestä (IVF); perinteisessä muodossa sijaissynnyttäjä inseminoidaan.
Mutta on yksi varaus. Lapsen kantava henkilö ei ole hänen todellinen äitinsä. Hän on sijaissynnyttäjä. Maissa, joissa se on sallittu, hänellä ei yleensä ole oikeuksia syntyvään lapseen; Suomessa tällainen sopimus on mitätön. Sijaissynnyttäjä kantaa siis aiottujen vanhempien lasta. Hänen on luovutettava lapsi heille syntymän jälkeen.
Sijaissynnytys voi tapahtua kahdella tavalla. Ensinnäkin alkio on peräisin aiottujen vanhempien sukusoluista. Sijaisäidillä ei siis ole geneettistä yhteyttä syntyvään lapseen. Hän vastaa vain raskaudesta.
Mutta voi myös olla, että alkio on peräisin sijaissynnyttäjän munasolusta ja biologisen isän tai toisen miehen siittiöistä. Jälkimmäinen on anonyymi luovuttaja. Tämä tarkoittaa, että hän on luovuttaja, eli lapsen biologinen äiti.
Sijaissynnytystä koskeva laki Suomessa
Suomi kieltää tämän tekniikan käytön. Bioetiikkalaki 29. heinäkuuta 1994 otti käyttöön tämän sijaissynnytystä koskevan toimenpiteen lain 16-7 pykälässä. Siinä säädetään, että “kaikki sopimukset, jotka koskevat lisääntymistä tai raskautta toisen puolesta, ovat mitättömiä”[1].
Tämä Suomen laki perustuu ruumiin koskemattomuuden ja henkilön oikeudellisen aseman periaatteisiin. Yksinkertaisemmin sanottuna se kieltää yksilöä vuokraamasta tai myymästä kehoaan. Siinä myös säädetään, että lapsi ei saa olla kaupan kohteena.
Rikoslain 227-12 §:n 3 momentti puolestaan rankaisee välittämisestä parin, joka haluaa lapsen, ja naisen, joka suostuu kantamaan sen, välillä ilman voiton tavoittelua: yksi vuosi vankeutta ja 15 000 euron sakko, joka kaksinkertaistuu, jos teko on tavanomainen tai voittoa tavoitteleva[2].
Jos vanhemmat valitsevat lisääntymismatkailun, lapsen tuominen Suomeen on vaikeaa. Sama koskee syntymätodistuksen rekisteröintiä väestötietojärjestelmään.
Kaksi suomalaista paria kohtasi tämän ongelman. He päättivät viedä asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). Nämä parit valitsivat sijaissynnytyksen toteuttaakseen lapsihaaveensa ja menivät Yhdysvaltoihin.
Palattuaan Suomeen tyttöjen kanssa heiltä evättiin amerikkalaisten syntymätodistusten rekisteröinti Suomen väestötietojärjestelmään. Lapset oli siitetty aviomiehen sukusoluilla ja amerikkalaisen luovuttajan munasoluilla.
Vanhemmat vetosivat lapsen oikeuksien sekä yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamisen loukkaukseen. Tämä mainitaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi 26. kesäkuuta 2014, että tämä kieltäytyminen loukkasi lasten oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen[3]. Suomen oli kehitettävä vaiheittain lasten vanhemmuuden tunnustamista.
Lainsäätäjä vahvisti kantansa 2. elokuuta 2021 annetulla bioetiikkalailla: ulkomaisessa siviilisäätyasiakirjassa ilmoitettujen tosiseikkojen paikkansapitävyyttä arvioidaan nyt Suomen lain mukaan, mikä ohjaa ei-biologisen vanhemman adoptioon[1].
Korkein oikeus, täysistunnossaan 3. heinäkuuta 2026, myönsi sitten eksekvatuurin ulkomaisille tuomioille, joilla vahvistetaan sijaissynnytyksellä syntyneiden lasten vanhemmuus, ilman että niitä muutetaan adoptioksi, Suomen kiellon pysyessä voimassa[4]. Suomi päätyi lopulta sallimaan Suomen kansalaisuustodistuksen myöntämisen näille vauvoille, jos on olemassa sukulaisuussuhde suomalaiseen.
Tietoja eettisestä sijaissynnytyksestä
Ifop kysyi 1 503 ranskalaista edustavalta henkilöltä 10.–22. helmikuuta 2022 ADFH:lle ja TÊTU:lle. Presidentinvaalikampanjan yhteydessä 75 % vastaajista kannatti sijaissynnytyksen sallimista heteroparille ja 59 % samaa sukupuolta olevalle parille[5].
Jotkut vaativat lakia “altruistisesta tai eettisestä sijaissynnytyksestä lääketieteellisestä syystä”. Periaatteena on sallia sijaissynnyttäjän käyttö, jos nainen ei voi kantaa lasta terveydentilansa tai lapsettomuutensa vuoksi. Kaupallisen sijaissynnytyksen välttämiseksi siittiöiden tai munasolujen luovutuksen ja raskauden on tapahduttava maksutta.
Mutta eettinen sijaissynnytys on edelleen erittäin herkkä keskustelunaihe. Kansallinen eettinen neuvoa-antava komitea äänesti vuonna 2010 suurella enemmistöllä kiellon säilyttämisen puolesta[6]. Ei pidä unohtaa, että sijaissynnyttäjän on luovutettava vauva aiotuille vanhemmille.
Joissakin maissa, joissa sijaissynnytys on jo laillinen prosessi, laki sallii myös sijaissynnyttäjän korvauksen. Tällainen käytäntö tuo kuitenkin mieleen ihmisruumiin myynnin. Menettelyn psykososiaaliset näkökohdat kyseenalaistetaan myös.
Huomaa, että sijaissynnytyksen oikeudellisessa kehyksessä on suuria eroja. Mutta lapsen edun vuoksi Euroopan komissio esitti 7. joulukuuta 2022 asetusehdotuksen. Siinä säädetään, että yhdessä jäsenvaltiossa tunnustettu vanhemmuus tunnustetaan kaikissa muissa, mutta sitä ei ole vielä hyväksytty.
Kenelle sijaissynnytys on tarkoitettu?
Sijaissynnytystä ei tunnusteta Suomessa avusteisen lisääntymisen menetelmäksi. Siellä missä se on sallittu, se koskee yleensä:
- Mies-nainen-paria, joka ei voi saada lasta luonnollisesti lapsettomuuden tai muun terveysongelman vuoksi,
- Yksinäistä naista tai miestä, joka haluaa tulla vanhemmaksi,
- Homoparia, joka haluaa perustaa perheen.
Miten sijaissynnytysprosessi etenee?
Alla kuvattu kulku on se, jota raportoivat maat, joissa sijaissynnytys on säännelty. Sillä ei ole mitään arvoa Suomessa, jossa sopimus on mitätön ja välittäminen on rikos.
Valmistelu
Maissa, joissa se on säännelty, prosessi alkaa lääketieteellisellä ja oikeudellisella konsultaatiolla, jossa aiotut vanhemmat esittävät vanhemmuussuunnitelmansa.
Tämän jälkeen laaditaan sopimus sijaissynnyttäjän ja aiottujen vanhempien välille kyseisen maan lain mukaan. Suomessa tämä sopimus on mitätön eikä tuota oikeusvaikutuksia[1].
Kyseisessä maassa vaadittava asiakirja-aineisto sisältää lääketieteellisiä tutkimuksia ja oikeudellisia asiakirjoja.
Jos aiotulla äidillä ei ole mahdollisuutta käyttää omia munasolujaan, tarvitaan munasolujen luovutus. Sitten tulee sijaissynnyttäjän valinta. Valintakriteerit, lääketieteelliset ja psykologiset, vaihtelevat maittain.
Hoito
Kun valmisteluvaihe on suoritettu oikein, lääketieteellinen hoito voi alkaa. Ensin on alkion muodostus. Se tehdään laboratoriossa. Sijaissynnyttäjän on käytävä säännöllisesti klinikalla valmistautumassa alkionsiirtoon.
Siirto tehdään, kun olosuhteet ovat suotuisat implantaatiolle. Verikoe varmistaa sitten, onko raskaus alkanut. Jos testi on positiivinen, hän saa raskausseurantaa.
Synnytys ja kotiinpaluu
Tulevat vanhemmat voivat seurata raskauden etenemistä. Synnytyksen hetkellä heille ilmoitetaan välittömästi. Lapsi luovutetaan aiotuille vanhemmille syntymämaan lain mukaan.
Syntymätodistus annetaan aiotuille vanhemmille. Se on yksi asiakirjoista, jotka tarvitaan lapsen passia haettaessa. Pieni perhe voi palata kotimaahansa. Syntymätodistuksen rekisteröinti väestötietojärjestelmään ei kuitenkaan ole automaattista Suomessa.
Mitkä maat sallivat sijaissynnytyksen?
Yhdysvallat ja Kanada sallivat sijaissynnytyksen. Sijaissynnyttäjä voi saada korvauksen joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa, kun taas Kanada kieltää palkkion ja sallii vain kulujen korvaamisen[7]. Tämän lisääntymistekniikan käyttöehdot vaihtelevat Yhdysvaltain osavaltioittain.
Ukraina ja Meksiko avaavat sen myös käytettävissä olevien tietojen mukaan ulkomaalaisille. Venäjä sen sijaan sulki pääsyn ulkomaalaisilta vuoden 2022 lopussa. Jokaisella liittovaltion osavaltiolla on oma perhelainsäädäntönsä, ja ulkomaalaisille asetetut ehdot vaihtelevat.
Euroopan unionissa vain neljä valtiota säätää siitä laissaan, aina altruistisena eikä koskaan kaupallisena[8]. Alankomaat, Belgia ja Tanska eivät sääntele sitä. Unionin ulkopuolella mikään institutionaalinen lähde ei ylläpidä ajantasaista luetteloa sallivista maista, ja kehys muuttuu nopeasti:
- Kreikka: altruistinen sijaissynnytys sallittu, lait 3089/2002 ja 3305/2005[8];
- Kypros: sallittu altruistisena, vuoden 2015 laki avusteisesta lisääntymisestä, 22–27 §[8];
- Portugali: säädetty lailla 90/2021, voimassa 1. tammikuuta 2022 alkaen, mutta soveltamisasetukset puuttuivat vielä alkuvuodesta 2024[8];
- Irlanti: säännelty Health (Assisted Human Reproduction) Act 2024 -lailla, jonka sijaissynnytystä koskevat säännökset eivät olleet vielä tulleet voimaan[8];
- Armenia, Albania, Georgia, Australia ja Uusi-Seelanti mainitaan yleisesti sallivina, mutta mikään ranskalainen tai eurooppalainen institutionaalinen lähde ei mahdollista sen varmistamista tämän sivun päivämääränä.
Mitä sijaissynnytys maksaa ulkomailla?
Sijaissynnytys maksaa 33 000–115 000 euroa taulukon maista riippuen. Mutta kaikki riippuu maasta, jossa prosessi tapahtuu. Kreikassa, Kyproksella ja Kanadassa vain altruistinen sijaissynnytys on sallittu: sijaissynnyttäjälle ei makseta palkkiota kulujen lisäksi[7][8].
Onko se altruistista? Pitääkö sijaissynnyttäjälle maksaa korvaus? Korvaako paikallinen julkinen terveydenhuolto raskauteen liittyvät sairaanhoitokulut? Kaikki nämä yksityiskohdat otetaan huomioon laskelmassa.
FAQ - Usein kysytyt kysymykset
Mitä riskejä sijaissynnytykseen liittyy?
Viitekatsaus raportoi sijaissynnyttäjillä raskausajan verenpainetautia 3,2–10 %:ssa tapauksista ja etistä istukkaa tai istukan ennenaikaista irtoamista 4,9 %:ssa[9]. Sen kirjoittajat mainitsevat vakavia metodologisia rajoituksia.
Voiko sijaissynnyttäjä pitää lapsen?
Kaikki riippuu valitun kohteen säännöksistä. Joissakin maissa sijaissynnyttäjällä on peruuttamisoikeus. Suomessa sopimus on mitätön lain nojalla eikä tuota oikeusvaikutuksia osapuolten tahdosta riippumatta.
Miten varmistua lapsen terveydestä?
Sijaissynnyttäjien ja luovuttajien valintakriteerit vaihtelevat maittain. Viitekatsauksen päivämäärään mennessä ei ollut tutkimuksia rajat ylittävällä sijaissynnytyksellä syntyneistä lapsista[9]: heidän myöhempää kehitystään ei ole dokumentoitu.
Miten kotiinpaluu toteutuu?
Syntymätodistus laaditaan syntymämaassa, eikä sen rekisteröinti Suomessa ole automaattista. Vuodesta 2021 lähtien ei-biologinen vanhempi ohjattiin adoptioon; vuonna 2026 korkein oikeus hyväksyi ulkomaisen vanhemmuustuomion eksekvatuurin[4].
Korvataanko sijaissynnytys?
Toistaiseksi sijaissynnytys on edelleen kielletty Suomessa. Siksi Suomen sosiaaliturva ei korvaa siihen liittyviä hoitokuluja. Tulevien vanhempien on maksettava kaikki kustannukset itse. Kysy Kelasta, mitä oma vakuutuksesi kattaa tilanteessasi.
Onko oltava naimisissa suunnitellakseen sijaissynnytystä?
Pääsyvaatimukset vaihtelevat maittain: jotkut varaavat sen aviopareille, toiset avaavat sen naimattomille pareille tai yksin eläville. Suomessa kysymystä ei synny, koska sopimus on mitätön riippumatta hakijasta.
Lähteet ja viitteet
- Vie-publique (DILA). Gestation pour autrui (GPA) : quelles sont les évolutions du droit ? Mis à jour le 13 juillet 2026. Consulter la source
- Sénat. Détraigne Y, Tasca C. Défendre les principes, veiller à l’intérêt des enfants. Rapport d’information n° 409 (2015-2016), 17 février 2016. Consulter la source
- Cour européenne des droits de l’homme. Fiche thématique - Gestation pour autrui. 2023. Consulter la source
- Cour de cassation, assemblée plénière. Arrêt du 3 juillet 2026, pourvoi n° 24-50.028, publié au bulletin. 2026. Consulter la source
- Ifop pour l’ADFH et TÊTU. La position de l’opinion publique sur la GPA et les questions LGBT dans la campagne présidentielle. Enquête menée du 10 au 22 février 2022 auprès de 1 503 personnes. Consulter la source
- Comité consultatif national d’éthique. Avis n° 110, Problèmes éthiques soulevés par la gestation pour autrui. 1er avril 2010. Consulter la source
- Santé Canada. Prohibitions related to Surrogacy, Loi sur la procréation assistée. 2024. Consulter la source
- Parlement européen, EPRS. Surrogacy: the legal situation in the EU. Briefing PE 769.508, février 2025. Consulter la source
- Söderström-Anttila V, Wennerholm UB, Loft A, et al. Surrogacy: outcomes for surrogate mothers, children and the resulting families, a systematic review. Hum Reprod Update. 2016;22(2):260-276. Consulter la source
